Heidi Haaviston puhe talvisodan alkamisen muistotilaisuudessa Lempäälässä 30.11.2019
Tänään talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta. Ihmiset, jotka muistavat tuon sodan, tai vieläpä ovat taistelleet siinä, alkavat olla harvassa. Mutta vaikka ihmiset katoavat, muistot ja tieto pysyvät. Me tiedämme, että ilman tämän sukupolven uhrausta ja tekoja Suomi ei välttämättä olisi itsenäinen maa, ainakin se olisi hyvin erilainen kuin nyt. Veteraanit saivat pidettyä Suomen itsenäisyyden, mutta hinta oli kova niin Suomen valtion kuin yksittäisen ihmisenkin näkökulmasta. On vaikea edes kuvitella sitä ahdistusta ja epävarmuutta, jonka sodan julmuus ja mielettömyys syövyttivät sotiemme veteraaneihin ja lottiin . Sodan päätyttyä tunteettomuus ja jatkuva kuolemanvaara siirtyivät koteihin, muuttuen painajaisiksi ja syyllisyyden sekä pelon tunteiksi. Miehet jättivät rintaman, mutta rintama ei heitä. Näin sota ja sen kokemukset heijastuivat myös veteraanien ja lottien lapsiin. Myös heidän lapsensa tapasivat sodassa olleita, siis isovanhempiaan, j
